No heipsan! Uutta osaa tarjolla, kelpaisiko? No hyvä, menkäähän sitten lukemaan.

VIIME OSASSA: Perijäksi valituu Rami pääsi yliopistolta ja matkasi taksilla entiseen kotitaloonsa, jossa vastaanottajina olivat vanhemmat Raisa ja Samuel. Heti seuraavana päivänä Rami sai kuulla vanhempiensa myyneen lapsuudenkotinsa ja että uusi talo oli jo ostettu. Muuttopäivän koittaessa tunnelma oli kireä, ja Rami löysikin äitinsä Millan vanhasta huoneesta itkemässä tyttärensä karkaamista. Uusi talo hurmasi Petäjät ja perhe asettui taloksi Raisan udellessa Ramilta tulevasta vaimosta ja Samuelin torkahdellessa pitkin taloa huolestuttavasti. Rami tuskaili suhdettaan Siljaan ja mietti pitäisikö soittaa naiselle. Silja soitti kuitenkin Ramille ennen kuin tämä ehti tehdä yhtään mitään asian eteen. Aisat johtivat toiseen ja osan loppupuolella Rami ja Silja kihlautuivat.

***

***

"AI!" Silja karjaisi ja nipisti silmänsä kiinni. "Sä pistit mua neulalla!"

Oli ilta. Rami oli töissä ja Samuel hoivaamassa kasvejaan pihalla, Raisa ompeli koneellaan kuin viimeistä päivää, Silja seisoi ärtyneen tylsistyneenä peilin edessä ja punapäinen nainen, Siljan paras ystävä, oli kumartunut hänen jalkoihinsa.

Ilona raapi päätään ja veti syvään henkeä, yritti rauhoittua.

"No anteeksi. Mä teen parhaani, mutta mä en ole kovin hyvä ompelija!" hän huokaisi yrittäen pakottaa äänensä kärsivälliseksi. "Eikä sitä paitsi ole mun syy, että erään oli pakko repästä tää helma kaks päivää ennen häitä!"

"Ai munko syytä tää kaikki onkin! Se että sä oot kyvytön ompelija ei tarkota -"

"Tytöt, tytöt, ei riidellä siellä! Ei tässä nyt ole mitään kamalaa tapahtunut!" Raisa huudahti ärtyneenä ompelukoneensa äärestä.

Silja huokaisi ja lakkasi poseeraamasta. Ilona nousi pystyyn ja katsoi myötätuntoisena ystäväänsä.

"Sori", mustahiuksinen aloitti. "Tää kaikki vaan jotenkin -"

"Mä tiedän. Mä tiedän, sun ei tarvi selitellä", Ilona rauhoitteli häivä myötätuntoa äänessään.

Silja istuutui sängyn reunalle ja loi katseensa maahan sanoen: "Mä en tiedä onko musta sittenkään tähän."

Silja nojasi apeana päänsä käteensä ja Ilona tuli hänen viereensä sängylle.

"Älä nyt viitsi! Sä et ole maailman ainoa morsian jota epäilyttää koko tää hääsähläys. Mutta ajattele; Mikä on pahinta mitä voi käydä?"

Silja mutisi jotain epämääräistä, mihin Ilona vastasi kipakasti: "Älä nyt puhu paskaa, ei Rami sua alttarille jätä! Sehän on ihan hullaantunut suhun! Piristyisit nyt", hän lisäsi, kun Silja näytti yhä vain apealta. "Huomennahan on sun polttaritkin. Niistä tulee mahtavat!"

"Et sitten hanki sinne mitään strippareita", Silja niiskaisi naurahtaen vaimeasti. Ilona nauraa heläytti.

"Kuulkaas neitokaiset, se huntu on nyt valmiina, haluatteko jatkaa sovituksia?" kysyi omeplukoneensa äärestä ilmaantunut Raisa. Ilona hymyili innostuneena ja Siljakin pyyhki silmäkulmansa yrittäen loihtia innostuneen ilmeen kasvoilleen.

***

Kaunialan aamut olivat loppukeväästä kaunista katseltavaa. Hyvin moni kuitenkin menetti tämän kalliin aamuhetken, koska oli viikonlpoou ja melkein jokainen Kaunialan asukas oli vielä tyytyväisenä vuoteessaan, saadessaan kerrankin nukkua pitkään.

Oli tosin heitäkin, jotka olivat nousseet ylös varhain, kuka mistäkin syystä. Samuel kuului näihin "aamuvirkkuihin", jotka eivät halunneet menettää luonnon tarjoamaa kaunista näkymää. Myös tomaatit sattoivat vaikuttaa asiaan, ainakin Samuelin kohdalla.

Uuden talon ihanuudet, kuten kasvihuone, olivat tulleet hyvin tutuiksi talon uusille asukkaille. Samuel oli omaksunut kasvihuoneen itselleen. Kun kaikki muut kävivät töissä, vanhus oli alkanut viljellä tomaatteja ilokseen. Näitä kasveja hän sitten hoiteli hellällä otteella, olivathan ne hänen kallis aarteensa.

Kasveja hoitaessaan Samuelille jäi sitäpaitsi paljon aikaa mietiskelyyn. Hänen suosikkiaiheitaan olivat politiikka, urheilu, nuoruuden muistelut ja ajan kuluminen. Edelläminituista viimeisin oli tällä kertaa tavoittanut vanhan miehen ajatukset. Sen jälkeen, kun Petäjät olivat muuttaneet Ruusulehtoon, oli nimittäin tapahtunut paljon. Ensiksi tietysti Ramin ja Siljan kihlaus, jonka seurauksena Silja oli muuttanut taloon. Rami oli saanut työpaikan SimKinon koneenkäyttäjänä, ja Silja oli päässyt töihin Simradioverkko YHE:n radiopuolelle töihin toimittajaksi. Raisa nyt oli aina Raisa, vaikkakin tämä oli lihonut muutaman kilon (minkä Samuel päätti ystävällisesti jättää mainitsema). Sitten oli tietysti uusi auto, Ramin upea Alfa Romeo Brera, punainen niin kuin Alfojen kuuluu ollakin. Ja nyt, toukokuun loppupuolella, Ramin ja Siljan häät, joihin ei ollut aikaa kuin päivä.

Eivät kaikki muutkaan asiat olleet entisellään, Samuel ajatteli. Kuten vaikka hän itse. Hän ei ollut päässyt eroon jatkuvasta väsymyksestä ja ikävistä torkahteluista pitkin päivää, eivätkä lääkäriltä haetut lääkkeet tuntuneet auttavan asiaa. Ehkä hän olikin sairastunut johonkin mihin lääkkkeet eivät auttaneet, vanhuuteen. Se oli surullista, mutta Samuel piti itseään vain realistina ajatellessaan, ettei hän ehkä jaksaisi enää kauaa.

***

Rami ja Silja olivat päässeet vasta aamiaspöytään saakka. He olivat kattaneet Samuelillekin (Raisa oli töissä), mutta arvelivat ettei vanhus tulisi syömään heidän kanssaan.

"Miten meni ne polttarit eilen?" Silja uteli pirteänä. Eilisen haikeus oli tipotiessään, ja nainen odotti jännittyneenä tämäniltaisia polttareita, ja huomenna lähestyvää hääpäivää.

"Ihan hyvinhän niissä. Käytiin Maken ja muutaman muun kanssa baarissa ja... No niin, siinähän se. Mites teillä meni ne hääpuvun sovitukset?"

"Voi, hyvin! Se puku on upea, näkisitpä sä sen jo pian..."

"Niin mä toivon samaa. Olis ihanaa riisua sen sun päältä hitaasti -" Rami kuvaili haaveksien saaden Siljalta kipakan mottauksen kyynärvarteen.

*Sori tän kuvan himmeä valo, otin tän myöhemmin kun muut kuvat, ja poisitn vahingossa ton lampun .-D*

"Älä nyt viiti!"

"No okei, okei! Sä näytät muuten tosi haluttavalta heti aamusta..." Rami huokaisi silmäillen SIljan paidan kaula-aukkoa.

"Äh, sä oot ihan mahdoton! Mulla alkaa puolen tunnin päästä työt, ei me nyt voida..."

Aamiainen sujui loppuun rauhallisissa merkeissä. Silja oli juuri ja juuri ehtinyt viedä lautasensa tiskikoneeseen, kun kuuli pihalta auton tööttäilyä.

"Hyvää työpäivää, kulta!" kuului Ramin vaimea ääni rappusista.

"Kiitos! Olet ihana!"

Vaikka Ramilla olikin upea uusi auto, Silja kulki mielellään kimppakyydillä. Siinä oli puolensa, sai nähdä työkavereita ja oli se ekologisempaakin kuin omalla autolla.

***

Siljan lähdettyä töihin Rami kiipesi yläkertaan kuumaan kylpyyn. Koska Rami oli töissä SimKinon elokuvateatterissa, olivat työajat luonnollisesti myöhäisiä, koska silloihan niitä elokuvia näytettiin. Rami piti työpaikastaan, mutta siinä oli vain se haittapuoli, että hänelle ja Siljalle jäi melko vähän yhteistä aikaa. Rami olisi mieluusti viettänyt yönsä vähän useammin sirpakan kihlattunsa vierellä kuin yksin elokuvateatterissa.

Kuuman kylvyn jälkeen Rami viilensi ajatuksiaan uima-altaan raikkaassa vedessä. Jos totta puhuttiin, seuraavana päivänä pidettävät häät hermostuttivat miestä melko paljon. Rami oli kuitenkin päättänyt ottaa tyylilleen uskollisen kylmän rauhallisen linjan. He olivat yhdessä Siljan kanssa järjestelleet häitä helmikuusta asti, ja päätyneet siihen tulokseen, että pitäisivät hyvin pienimuotoiset häät. Hääpaikaksi he olivat yhdessä tuumin valinneet oman, hyvin kauniin metsäaukionsa, jossa Rami oli Siljaa kosinutkin.

***

Silja pääsi töistä neljältä. Heti tultuaan kotioven sisäpuolelle ja laskettuaan käsilaukkunsa naulakon juurelle, nainen kiirehti puhelimen ääreen ja näppäili Ilonan numeron.

Ilona: "Haloo?"

Silja: "Moi, mä täällä. Onks sulla kiire?"

Ilona: "Moi! Ei oo kiire, mähän oon töissä! Täällä muutenkaan mitään tekemistä ole..."

Silja (huokaisee): "Sun kannattais keskittyä töihisi vähän paremmin. No joo, mä soitin koska haluan puhua niistä polttareista."

Ilona (huokaisee vuorostaan): "Eikö me olla käyty tää asia läpi jo tarpeeksi monta kertaa? Polttarit pidetään, tykkäsitsä baareista tai et!"

Silja: "En mä sitä... Tai no, jaa. Muistutapa mua vielä ketä sä aiotkaan tuoda sinne?"

Ilona: "Äh, pari tyttöä vaan. O-ou, mun on mentävä, pomo tulee! Nähään illalla!"

Puhelu katkesi. "Älä nyt tuo sinne mitään hirveää määrää porukkaa!" Silja huusi hiljaiselle luurille.

***

Kahdeksan aikoihin illalla ovikello soi. Siihen mennessä Silja oli ehtinytkin hermoilla tarpeeksi tyhjässä talossa (Vanhukset olivat lähteneet bingo-iltaan ja Rami oli töissä). Avatessaan oven Silja ei voinut muuta kuin hämmästellä suu auki. Oven ulkopuolella seisoi Ilona, ja hänen lisäkseen kolme muuta, Siljalle täysin tuntematona, valovoimaisen näköistä naista.

"T-tulkaa sisään", Siljan onnistui sopertaa loksautettuaan suunsa kiinni.

Silja odotti että nelikko oli astellut sisään ja naksautti sitten oven kiinni. Hän itse käveli toiselle puolelle huonetta nähdäkseen kaikki neljä muuta naista, jotka hymyilivät toisilleen.

"No niin, lienee parasta hoitaa esittelyt ensin", Ilona tokaisi vähän ajan päästä. "Tässä on Silja, tytöt, ja hänen polttareita me ollaan tänään menossa juhlimaan. Silja tässä on Terhakaisen sisarukset Tiina ja Niina", (Ilona viittasi blondiin ja punapäähän takanaan) "ja Leila Lehtola." (Ilona nyökäytti päätään mustahiuksisen naisen suuntaan.)

Silja hymyili jokaiselle sitä mukaa kun heidän nimensä sanottiin. Hänen sisällään velloi kuitenkin kuvotuksen ja epävarmuuden tunne. Polttarit tuntuivat jo ajatuksenakin hermostuttavilta, eikä Silja ollut mikään bilettäjä.

"Teillähän on ihanat vaatteet", Silja sanoi pakottaen äänensä kuulostamaan innostuneelta. Sitten hän jatkoi, luoden salavihkaa syyttävän katseen Ilonaan. "Harmi, etten mä osannut valmistautua oikein mitenkään, ei mulla ole mitään mekkoakaan..."

"No just siks", Ilona hymähti, "mä toinkin tän mekon mukanani. Käypä vaihtamassa tää päälle, niin me ootetaan täällä", punapää kehotii kaivaen laukustaan jotain todella pientä, jonka oli kaiketi tarkoitus olla mekko, tosin se näytti kauhistuneen Siljan mielestä enemmän liian pieneltä t-paidalta.

Vähän ajan päästä Silja käveli kuin kävelikin yläkerrasta uusi mekko päällään, näyttäen omasta mielestään todella rumalta ja mauttomalta.

Silja jäi portaiden juurelle odottamaan typeränä ja teitämättömänä siitä, mitä hänen seuraavaksi kuulusi sanoa.

"No älä nyt vaan seiso siinä!" Ilona ärähti kärsimättömänä. "Pyörähdä ympäri niin me nähään miltä sä näytät."

Silja käännähti hitaasti ympäri tuntien olonsa jostain syystä typeräksi.

Ilona nyökkäsi hyväksyvästi. "Tiedätteko mitä, tytöt?" hän sanoi. "Musta tuntuu, että me taidettiin osua napakymppiin."

***

Kun Siljaa oli ihasteltu tarpeeksi, neidit suuntasivat Rami autolle. Silja alkoi vähitellen rantoutua. Ehkei illasta tulisikaan niin kamala kuin hän oli kuvitellut; ainakin Tiina, Leila ja Niina vaikuttivat mukavilta.

"Minnes ajetaan?" Silja kysyi ei-erityisesti-keneltäkään.

"No mä tiedän yhden tosin hyvän paikan Stadissa, sen nimi on Ykkösmesta", Niina huikkasi takapenkiltä.

"Sinne siis!"

***

Noin kahdenkymmenen minuutin ajomatkan jälkeen talot alkoivat muuttua korkeimmiksi ja ohi vilahtelevissa näkymissä alkoi olla enemmän kaupunkialueen villiä sykettä.

Silja parkkeerasi auton tyylikkään ja modernin näköisen baarin eteen. Oven edessä ei ollut vielä jonoa, koska oli vasta alkuilta.

Naiset purkautuivat ulos autosta ja jäivät hetkeksi katukiveykselle seisomaan. Silja otti hermostuneen askeleen eteenpäin ja kysyi: "Mennäänkö sitten?"

Astuttuuaan ovista isään, sulokas polttariporukkamme jäi ovensuuhun ihastelemaan paikan modernia sisustusta ja pilkkaamaan tanssilattialla oudosti nytkiviä ja heiluvia ihmisiä.

Päästiinhän sitä siitä sitten baarinkin puolelle. Ilona oli lupautunut kuskiksi sen takia ettei Siljan olisi tarvinnut murehtia juomisesta, ja sen takia, ettei Ilona luottanut oikein kenenkään muun vastustuskykyyn alkoholin suhteen.

Kaikkien muiden tilattua juomat, Ilona kääntyi Tiinan puoleen.

"Kuule, näitkö sä saman kun mä?" hän kysyi. "Tuolla tanssilattialla."

Tiina nyökkäsi.

"Ai tarkotatsä tota herkkupersettä tuolla tanssilattialla?" Tiina kysyi naurahtaen. "Mä huomasin saman. Aikamoinen namupala."

Silja virnisti. Tiina taisi olla hieman... Noh, hän vaikutti erittäin mukavalta, mutta Silja oli saanut Tiinasta sen käsityksen, että hänellä oli taipumusta miesten kanssa riekkumiseen.

Ilona katsoi hetken ystäväänsä kulmat koholla, tulkitsi tämän ilmeen oikein ja käänsi sitten katsennsa poispäin huokaisten. Odotettuaan vähän aikaa, Ilona tokaisi Tiinalle: "No, mene puhumaan sille, jessus sentään, äläkä vaan vääntelehdi siinä!"

Niinpä Tiina nousi tuolistaan, otti mahdollisimman viettelevän ilmeen, tasoitteli hiuksiaan ja käveli sitten tanssilattian komistuksen luo.

Ilona siirtyi istumaan muiden luo. Leila kulautti juomansa yhdellä nielaisulla ja irvisti. Niina loi häneen varoittavan katseen ja Silja pärskähti naurusta juomaansa. Ilona aloitti keskustelun ja ilta jatkui mukavissa merkeissä, kikatellen, juomia tilaillen, juoruten...

...sekä (erityisesti Niinan tapauksessa) tietysti naureskelamalla Tiinan flirttaus-yrityksille.

Jonkun ajan päästä Leila nousi ylös tuoliltaan, ja ehdotti, että he lähtisivät tanssimaan

Ehdotus sai kannatusta ja niinpä polttariporukka siirtyi tanssilattialle pitämään hauskaa ja (joidenkin tapauksessa) näyttämään salaisia tanssitaitojaan.

Leila ja Ilona vaihtoivat alinomaan kummastuneita katseita. Lopulta Leila äyskähti turhautuneena. "Mä en tajua tästä musiikista mitään! Mitä hemmettiä?!"

"Mä keksin! Seurataan vaan mitä Silja tekee!" Ilona huudahti ja yritti taipua väkisinkin samaan asentoon, kuin Silja. Lopulta hänkin menetit kaiken uskonsa ja puuskahti: "Äh, ei tästä tule mitään. Silja, miten sä teet ton?"

"Häh? Ai, en mä tiedä. Liiku vaan sulavasti musiikin tahdissa. Kato näin!" Silja alkoi opettaa pöllämystyneille Ilonalle ja Leilalle joitain tanssiliikkeistään. Kumpikaan oppilaista ei oikein tainnut ymmärtää Siljan puheesta mitään, koska hölmistyneet ilmeet eivät kaikonneet heidän kasvoiltaan.

Hetken kuluttua Niina hivuttautui Siljan luokse.

"Älä nyt kato, mutta musta tuntuu että toi yks äijä kyylää sua", Niina sanoi niin hiljaa kuin yleisessä hälinässä ylipäätään pystyi.

"Mä huomasin saman. Tota", Silja vilkaisi nopeasti miestä, joka toden totta tuijotti hänen hameensa helmaa vähän liiankin tiiviisti, "voisitkohan sä avittaa mua hienovaraisessa poistumisessa?"

Niina nyökkäsi ja lähti johdattamaan Siljaa pois tanssilattialta.

"Kiitti miljoonasti!" Silja huudahti, kun he olivat päässeet pois tanssilattialta omituisen näköisen kiepuntalaitteen luokse. "Mikä toi laite oikeastaan on?"

"Ei kestä", Niina hymähti ja jatkoi, "ja toi on muuten magnetohytkytin. Se on täysin uniikki kappale, joka tuotiin tänne viikko sitten Puuhalan laakosn rantativolista. Ei kuulemma ollu tarpeeksi turvallinen."

"Vau, mä haluan kokeilla!" Silja huudahti innostuneena.

"Eeh, se ei ehkä ole oikein hyvä ajat-", Niina aloitti, mutta Silja oli jo ottanut muutaman päättäväisen askeleen kohti laitetta.

"Ei ehkä mikään kuningasajatus, tyttö!" Niina vetosi epäillen.

"Älä viitsi, tästä tulee hauskaa!" Silja kiljahti ja asettui laitteeseen.

Laite jyrähti käyntiin noin kolmen sekunnin varoitusajalla. Niina kirkaisi ja juoksi Siljan luo katsomaan kauhuissaan, jäisikö tuleva morsian moisesta rieputuksesta henkiin.

Siljan riemunkiljahdukset kuuluivat myös läheisen sohvakulmauksen luo, jonka ääressä istui loput polttariporukasta.

"Tiina, mitä namupalalle taphatui?" Ilona kysyi kulmiaan kohottaen. Hän oli rehellisesti sanottuna arvannut tämän.

"Noo... Hän ei oikein täyttänytkään mun odotuksiani", Tiina vastasi kierrellen.

"Eli?"

"Se oli vasta kaheksantoista", Tiina puuskahti Leilan ja Ilonan purshkataessa nauruun. Tiina loi heihin happaman katseen ja tokaisi: "Mokomat ilkamoijat! Elostelkaa keskenänne..." Tiina oli tunnettu pahantuulisuudestaan, joka oli yleensä seurausta jostakusta miehestä, tai mieheen liittyvästä mokailusta.

"Mitäs te täällä oikein kikatatte?" uteli Niina, joka oli SIljan kanssa pelmahtanut paikalle kuin kutsuttuna puheen kääntyessä miehiin.

"Musta tuntuu, Niina, että meiltä on jäänyt jotain tärkeää kuulematta", Silja sanoi virnistäen.

"Tiinan poikakaveri..." Leila aloitti.

"Äh, leipäläpi kiinni, heitukka!" Tiina ärähti, mutta hänen toinen suupielensä alkoi kaartua hymyyn. "Joka tapauksessa, musta alkaa tuntua, että tää mesta on jo nähty."

***

Tiinan ehdotus oli saanut kannatusta, ja niinpä, puolentunnin kuluttua naiset Ramin punainen Alfa Romeo Brera kaartui pihatielle.

Baarissa oli kulunut yllättävän paljon aikaa, ja kello oli reilusti yli puolen yön, kun naiset hiippailivat vilakan pihamaan läpi ulko-ovelle.

Eteisessä he jäivät seisoskelemaan hiljaisina. Ilta oli ollut pitkä, kukaan ei tiennyt mitä sanoa tai mitä tehdä seuraavaksi. Ilonan ja kolmen muun oli tarkoitus jäädä yöksi Petäjille, mutta kukaan ei ollut oikein halukas nukkumaan.

"Mulla on idea", Ilona sanoi hetken päästä hymyillen salaperäisesti. "Oletteko koskaan olleet pyjamabileissä?"

***

Silja ja Leila istuskelivat lattialla tyynykasan vieressä ja juttelivat siitä, miltä tuntui olla naimisissa. Leilalla oli kaksi lasta ja hän oli ollut naimisissa jo aika monta vuotta. Silja oli hieman hermostunut seuraavana päivänä odottavista häistä, mutta Leila löysi juuri oikeat sanat saadkaseen Siljan vakuuttumaan avioliiton hyvistä puolista.

Ilona makasi sohvalla kuunnellen tylsistyneenä Terhakaisten muistelua teini-iästään, kaikista typeristä kohelluksista, joita silloin oli sattunut.

Tiina tuijotti lattiaan siskonsa puhuessa. Hän oli täysin uppoutunut muistoihinsa eikä tajunnut ajan kulumista.

Toisin sanoen ne olivat täydelliset pyjamabileet. Tuntia aikaisemmin he olivat levittäneet makuupussinsa, syöneet vaahtokarkkeja ja tehneet toisilleen kasvonaamiot, jotka olivat löytyneet Vessa Vihreän peilikaapin ylähyllyltä; Siljalla oli Meren Henkäys -naamio, Leilalla Mansikkakesä, Ilonalla Suklaaunelma, Niinalla Lumikuningatar ja Tiinalla Öljyinen Oliivi.

***

Vielä toista tuntia myöhemmin he kaikki olivatlöytäneet omat makuupussinsa ja levittäytyneet niiden kanssa ympäri olohuonetta. Yksi toisensa jälkeen kaikki nukahtivat muistamatta edes pestä kasvonaamioita pois naamoiltaan.

***

Rami ravisteli kihlattuaan hellästi hereille ja puheli vaimeasti: "Silja. Silja. Sun pitäis herätä. Me mennään kohta naimsiin."

Silja kavahti hereille. "Mitä!? Häät! Voi luoja! Kuinka paljon mulla on aikaa?"

"Rauhoitu, kulta, ne häät alkaa vasta viiden tunnin päästä. Nyt mä suosittelen että menet pesemään ton sinisen mönjän pois."

Silja löntysti veskiin ja tutkaili itseään peilistä. Meren henkäys oli kovettunut Siljan kasvoille ja hän mietti, saisiko sitä irti taltallakaan. Kiinnostava ilmiö.

Tummahiuksisen ei auttanut muu kuin etsiä käsiinsä kasvojenpuhdistusainetta ja yrittää hangata Meren henkäys pois.

Vartin päästä Silja oli saanut hangattua naamion pois ja olipa hän samalla tehnyt haluamansa häämeikinkin. Silja irvisti peilikuvalleen. Se oli menoa nyt.

***

Sää oli hääpäivänä mitä kaunein. Se oli taatusti kevään lämpimin päivä. Oli miltei kesä. Rami katsoi huolestuneena Ilonaa. Silja oli vielä valmistautumassa. Ilona kohautti harteitaan, mutta näytti hänkin huolestuneelta. Hääseremonian oli tarkoitus alkaa kahdelta. Kello oli kymmentä yli.

Aikaa olivat vieneet hieman Siljan vanhemmat, Jokke ja Inga, jotka eivät olleet löytäneet syrjäiselle hääpaikalle. Nyt kaikki häävieraat (Samuel, Raisa, Inga ja Jokke) istuivat kärsimättöminä valkoisilla puutuoleilla hiostavassa päivässä.

Lopulta Silja ilmestyi, katse ujosti maahan luotuna, hääkäytävän päähän. Metsässä ei ollut saatavilla mitään musiikkia, mutta Silja ja Rami olivat olleet valmiita hylkäämään musiikin saadakseen upean metsäaukionsa hääpaikakseen.

Silja näytti kauniimmalta kuin ikinä ennen. Ilona oli viime minuuteilla vaatinut saada meikata Silja uudestaan. Se oli tehnyt tehtävänsä.

Silja veti syvään henkeä ja otti muutaman varovaisen askeleen kohti alttaria.

Ilona katseli tyytyväisenä morsianta. Silja näytti upealta, ja Ilona oli onnistunut tehtävässään kaasona. Metsäaukio näytti kauniilta ja hillityltä, hallitsevana värinään valkoinen. Pientä väripilkkua mukaan toi piristävä keltainen, joka oli myös Ilonan valitsemaan. Periaatteessa koko häät olivat Ilonan kädenjälkeä.

Silja asteli hitaasti kohti Ramia ja tavoitti matkalla Ilonan katseen. Punapää nyökkäsi rohkaisevasti ja hymyili. Silja nyökkäsi ja astui loput askeleet Ramin luo.

He aloittivat valojensa vannomisen. Valat eivät olleet pitkät, mutta sitäkin koskettavammat, ainakin Raisan ja Ingan mielestä.

"Kunnes kuolema meidät erottaa", Rami päätti valansa ja katsoi Siljaa pitkään. Sitten he vaihtoivat sormukset ja suutelivat pitkään.

Varsinaisen vihkimistilanteen jälkeen hääseurue siirtyi ruokailua varten pystyten katoksen alle syömään salaattia, kalkkunaa ja hyytelöä.

Raisa oli vaatinut Ramin pöytäkumppanikseen valistaakseen tätä siitä, kuinka juuri avioon astuneen naisen mieli toimii.

Samuel halusi tutustua paremmin kenties tulevaan miniänsä, jota hän ei ollut aikaisemmin tavannutkaan.

Ilona piti kovasti rauhallisesta ja syvällisestä vanhuksesta. Hän olisi mieluusti tullut osaksi Samuelin perhettä.

Jokke ja Inga olivat vallanneet yhden pöydän ja kävivät kiivasta keskustelua tyttärensä uudesta miehestä.

Häät jatkuivat perinteiseen tapaan. Kakku saatin leikattua,

ja bestman Markus piti veljelleen hupaisan maljapuheen heidän nuoruus- ja yliopistovuosistaan.

Hieman myöhemmin Ilona piti improvisoidun puheen Siljalle.

Siljan silmät täyttyivät kyynelistä, joita hän yritti pidätellä. Ilona oli hänparas ystävänsä ikinä.

Puheiden jälkeen tuore hääpari tanssi häävalssinsa. Musiikin puuttuessa tilanne oli hieman valju, mutta se ei haitannut Ramia tai Siljaa.

Päivän kääntyessä illaksi muutkin liittyivät tanssiin. Tunnelma oli hämärtyvässä illassa salaperäisen romanttinen.

"Mä rakastan sua ja vain sua", Rami kuiskasi imelästi.

"Mäkin sua, ikuisesti", Silja vastasi ja hymyili hellästi.

***

Paljon myöhemmin, häiden päätyttyä Rami piteli Siljaa sylissään kevyesti. Petäjien pihamaalla oli hiljaista. Raisa ja Samuel olivat menneet suoraan ullakkohuoneeseensa nukkumaan, mutta hääparilla näytti olevan jotain muuta mielessä.

Terassin divaania ei nimittäin ollut käytetty sen varsinaiseen tarkoitukseen vielä kertaakaan. Rami laski Siljan divaanille ja pari pääsikin viettämään hääyötään keväisessä ulkoilmassa.

***

Aamut valkenivat yhä kirkkaammin ja lämpimämmin mitä lähemmäs kesää tultiin. Niin myös häiden jälkeinen aamu. Ulkona ei paljoa liikettä näkynyt, mikä tarkoitti, että Rami ja Silja sai nukkua aamunsa ulkodivaanilla rauhassa, lukuunottamatta erästä tummaan pukeutunutta mieshenkilöä ulkosalla. Mies käänsi häveliäästi päänsä pois ilman rihmankiertämää nukkuvasta hääparista.

Myös Samuel oli huomannut poikansa ja tämän tuoreen vaimon ulkosalla. Naureskellen noiden hölmöilyille, vanhus kiipesi kohti ullakkohuonetta. Vessassa käynti oli väsyttänyt kummasti, ja Samuel miettikin, olisiko kannattavampaa rakentaa kylpyhuone myös ullakkokerrokseen.

Mietiskellessään pappa tunsi yhtäkkiä voimiensa hiipuvan kokonaan. Hän pysähtyi vetämään henkeä ja mietti: Pitäisikö aloittaa kuntoilu? Enhän minä nyt oikeasti ole näin huonossa kunnossa, etten jaksa rappujakaan nousta!

Kuin vahvistukseksi äskeiseen toteamaan, Samuelin jalat pettivät ja hän lysähti polvilleen rappusille vetäen terävästi henkeä.

***

Ihan ensimmäiseksi kaikki oli pimeää, kuin silmilleni olisi laitettu erittäin paksu side. En tiedä tarkoittiko se, että minulta meni näkö vai että päässäni sumeni. Tiesin vain kolme asiaa; oli pimeää, oli kylmää ja olin yksin. Aivan mahdottoman yksin. Minä, joka olin aina pelännyt yksinäisyyttä enemmän kuin kuolemaa.

Muistin kaikenlaisia asioita elämästäni, näin hetkellisiä kohtauksia ja yritin tavoittaa niissä välkähteleviä ihmisiä. Ketään heistä en saanut kiinni. En voinut kuin leijua painottomana pimeydessä, ja muistan ajatelleeni: 'Tätäkö on kuolema, tyhjyyttä ja pimeyttä?'

Sitten tuli häikäisevän valoisaa ja lämmintä. Tuntui kuin kuuma aalto olisi pyyhkäissyt minut mukanaan, tukahduttanut minut ja tunkenut ruumiini jokaiseen soluun. En voinut ajatella, en nähdä, en kuulla, en puhua, en haistaa, en maistaa. Yksinkertaisesti; en ollut enää elossa.

Sitten uudenlainen olotila valtasi sieluni. Se oli kuin... En osaa kuvailla sitä oikealla tavalla, mutta... No, se tuntui samalta kuin niinä iltoina jolloin Raisa oli ollut töissä ja minä olin sytyttänyt takkaan tulen ja istuin nojatuolissa tulen äärellä. En tuntenut enää tukahtuvani lämpöön ja valoon, mutta en tuntenut oloani enää kylmäksikään. Ja mikä tärkeintä, en ollut enää yksin. Kaikki he olivat ympärilläni, Raisa, Markus, Rami, Milla, ystäväni orpokodista, vanhempani, jopa Tarja. Kaikki he, joita olin joskus rakastanut. Enää mikään ei tuntunut tyhjältä, eikä painottomalta. Minä en ollut olemassa, mutta toisaalta olin, kaikkien rakkaitteni muistot itsessäni. Kaiken kaikkiaan, ei se kovin huono loppu elämälle ollut.

***

Viimeisen kiivaan hengenvedon jälkeen kuului vaimeaa töminää, kun ihmiskeho putosi alas portaita. Se oli kuitenkin mitätöntä; Samuel Petäjä oli kuollut jo ennen kuin osui lattiaan.

***

Siinä! Ah, mikä onnistumisen tunne. Vaika tässähän taas kestikin ihan tarpeeksi kauan... Olen vain tullut siihen tulokseen, että päivitystahtini yksinkertaisesti on hitaampi. Kommenttia olisi taas kiva lueskella, joten olisi helpottavaa jos jättäisitte sitä. Lempikuvia kuulisin mieluusti, koska tämän osan lavastukset onnistuivat mielestäni paremmin kuin olisi odottanut.