No niin, kyllä mäkin osaan! Eihän edellisestä osasta ole kuin... No mitä, kuukausi? Ja tätäkö mä kutsun nopeaksi tahdiksi, lol. Sitten olisi vähän asiaa osasta. Ensinnäkään... Itse en hirveästi pidä siitä, ksoka siinä ei oikein tapahdu mitään, jos ymmärrätte. Olen kyllä kehitellyt juonta, mutta se ihan vielä tässä osassa pääse oikeuksiinsa. Kuitenkin, osa onnistui sillä mittakaavalla ihan hyvin, ettei minulla ollut mitään hajua, minkälaisia kuvia ottaisin, joten...

Ai niin! Kuten ehkä huomaatte, tämä on vain puolikas osa, koska tästä tuli niin lyhyt, joten päätin jakaa tämän osan puoliksi. .-) Menkäähän lukemaan, jookos?

VIIME OSASSA: Silja ja Rami olivat saaneet häävalmistelut käyntiin ja osa alkoikin Siljan, Ilonan ja Raisan häämekonsovituksilla. Silja oli kärttyisä ja tunsi pientä epäilystä avioliitosta. Ilona lohdutti ystäväänsä ja yritti rohkaista tätä. Silja jännitti myös seuraavan päivän polttareita, koska ei pitänyt itseään oikein bilettäjä-tyyppinä. Samuel tunsi olonsa heikoksi ja mietiskeli elämän kulkua. Rami vietti rentoa vapaapäivää ja mietti hänkin omalta osaltaan häitä.

Polttarit sujuivat Siljan jännityksestä huolimatta hyvin. Ilona toi mukanaan ystävänsä Leilan, Tiinan ja Niinan. Viisikko lähti viettämään iltaa vasta-avattuun baariin ja päätyivät lopulta kaikki Petäjien olohuoneeseen viettämään pyjamabileitä. Tytöt valvoivat pikkutunneille, ja nukahtivat sitten lopulta unohtaen yöllä tekemänsä kasvonaamiot naamoilleen. Silja nukkui pisimpään ja havahtui lopulta Ramin helliin herätyksiin. Sininen kasvonaamio tuotti ongelmia juuttumalla kiinni kasvoihin, mutta lopulta sekin saatiin irti ja hääpaikalle selvittiin ongelmitta.

Häät olivat pienet, mutta kauniit. Silja valaisi kauneudellaan koko metsäaukion ja kaikki sujui hyvin. Perinteitä kunnioittaen häät saatiin saatettua loppuun ja PEtäjät palasivat takisin kotiinsa. Hääpari päätyi juhlistamaan hääyötään ulkodivaanille.

Seuraavana aamuna Samuel heräisi aikaisin. Se jäikin hänen viimeiseksi aamukseen.

***

***

Rami istui hänen ja Siljan makuuhuoneen tuolissa. Hänen oli vaikea kuvailla tunteitaan sillä hetkellä. Oliko hän surullinen? Kyllä, mutta se ei ollut kaikki mitä hän tunsi. Vihainen? Ehkä, muttei tiennyt kenelle. Hämmentynyt? Luultavasti. Yllättynyt? Ee... Ei varmaankaan.

Silja näki parhaaksi olla sanomatta mitään. Kyllä hän tiesi miltä menettäminen tuntuu, ja silloin eivät sanat auta. Kukaan muu kuin Silja ja tämän vanhemmat (ja muutama läheinen sukulainen) ei tiennyt asiasta, mutta Siljalla oli ollut joskus pikkuveli, joka oli kuollut aivan pienenä leukemiaan, verisyöpään, jota esiintyi paljon Siljan suvussa.

Nyt Silja kuitenkin näki parhaaksi olla lohduttamatta Ramia. Isän kuolema oli tarpeeksi paha ilman että sitä sanoi ääneen. Lohduttamisen aika tulisi kyllä myöhemmin.

Ramin silmiä alkoi kirveltää ikävästi. Pian miehen silmänurkat kostuivat suolaisista kyyneleistä, joita hän oli yrittänyt pidätellä nämä edeltävät kolme tuntia.

***

Löydettyään Samuelin aamulla portaikosta, Raisa oli huutanut Ramia ja sulkeutunut sitten ullakkohuoneeseen. Raisa arveli pääsevänsä yli murheesta, olihan hän kestänyt kaikenlaista, mutta juuri nyt suru oli tainnut ottaa niskalenkin. Raisa oli sytyttänyt ainoat jäljellä ovat polttopuut ja katseli nyt takassa leikkivää tulta.

Ensin häneltä oli viety tytär ja nyt Samuel... Mitä vielä? Raisa kelasi ajatuksiaan, mutta aina hän päätyi itkeskelemään Millan karkaamista. Kaikki tiesivät (eikä vähiten Raisa itse), ettei nainen ollut koskaan toipunut Millan karkaamisesta täysin. Vanha rouva arveli oman aikansa tulevan pian, joten hänen hartain toiveensa oli tällä hetkellä nähdä vielä kerran Milla ennen kuolemaansa.

***

Samuelin kuolemasta oli kulunut muutamia viikkoja. Raisa oli ollut poissaoleva, mutta Rami ja Silja arvelivat, että nainen voi kuitenkin paremmin kuin he olivat odottaneet. Raisa luki usein ja pysytteli enimmäkseen hiljaa. Rami ja Silja puhelivat normaalisti ja yrittivät välillä ottaa Raisan mukaan keskusteluun. Raisa vastaili harvasanaisesti, muttei vaikuttanut muuta kuin alakuloiselta. Silja arveli Raisan palautuvan vielä entiselleen. Hän oli käynyt jututtamassa vanhempaa naista ullakkohuoneessa, ja Raisa oli vakuuttanut kaiken olevan hyvin.

Sinä iltana Silja oli ollut hiljaisempi kuin yleensä. Hänen mieltään oli kalvannut jo jonkin aikaa eräs pieni ajatus, tai oikeammin toive. Siljalla oli omat epäilyksensä ja hän toivoikin, että Raisa vahvistaisi ne. Silja oli kerännyt koko päivän rohkeutta sanoa asiansa ja vaikka häntä hieman kauhistutti, oli tavallaan helpottavaa vahvistaa sitä satumaista toivetta sanomalla se ääneen.

"Mä olen raskaana." Samassa Silja punastui vahvemmin kuin koskaan. Ei hänen ollut tarkoitus vain töksäyttää sitä noin. Samassa hän kiirehti korjaamaan: "Tai siis, en mä tiedä. Musta vaan tuntuu siltä..."

Raisa sulki kirjansa hymyillen ensimmäistä kertaa pitkään aikaa. "Kyllä sinä sen itse tiedät", Raisa myhäili, "sanon ihan kokemuksesta. Ei siihen mitään testejä tarvita."

Samassa Raisa nousi ketterästi ylös nojatuolistaan ja veti Siljan lämpimään halaukseen. "Onneksi olkoon, tyttöseni. Tämä on oikea ilouutinen!"

Ramin korvat alkoivat vasta nyt viestittää vaimonsa sanoman aivoihin. Raskaana. Raskaana. Se tarkottaa vauvaa. Susta tulee isä. Sanoks se 'raskaana'? Raskaana...

Samassa Rami nousi sanoitta ylös ja kaappasi Siljan hellään halaukseen. Rami ei ollut kykeneväinen* puhumaan, mutta sanoja ei tarvittu sillä hetkellä. Silja ymmärsi.

*sori tää, mut onks 'kykeneväinen' sana?

Pian Rami saikin puhekykynsä takaisin ja kaikki kolme istuivat sohvalle keskustelemaan vilkkaasti uudesta tulokkaasta, neuvolakäynneistä ja vauvan tavaroista.

Myöhään yöllä Silja heräsi hätkähtäen siihen, että Rami kiersi kätensä unissaan hänen ympärilleen. Silja hymyili ja käpertyi lähemmäs miestään.

Silja nukahti melkein heti, mutta ennen sitä hän oli tuntevinaan (vaikka tiesikin sen olevan mahdotonta näin raskauden alkuvaiheessa) pienen potkaisun vatsassaan.

***

Kesken aamupalan oli vain pakko juosta vessaan. Se nyt ei vain sattunut pysymään sisällä. Silja kumartui ja antoi kuvotuksen tunteen valua pois itsestään totaalisen kokonaan. Olon lopulta helpottaessa Silja pyyhki suunsa ja kuuli Raisan huhuilevan jostain keittiön suunnalta. Silja mietti, paljonko tällaista pitäisi vielä kestää. Jotenkin tuntui, että pahempaakin oli vielä luvassa, kuin pelkkää aamupahoinvointia.

***

Samoihin aikoihin Rami oli lähdössä töihin. Mies häpesi kuollakseen noloa työasuaan, mutta sitä oli pakko pitää, jos mieli pitää työpaikkansa. Rami oli tätä nykyä töissä Kaunialan Sim-Marketissa, kaupan kassana tietenkin. Ylennyksien toivossa mies yritti pärjätä työssään niin hyvin kuin mahdollista, ja siksi työasukin oli luonnollisesti mukana kuvioissa. Ei se silti sitä tarkoittanut, ettei olisi saanut varautua naapurien katseilta ja luikkia autoon niin nopeasti kuin mahdollista.

***

Pihan ruusupensaat olivat päässeet pahasti rehevöitymään, ja Raisa ja Silja olivat päättäneet viettää iltapäivän pihatöiden parissa.

Raisa oli jatkuvasti huolissaan Siljan kunnosta. "Jaksatko sinä nyt varmasti?" "Kyllä minä selvitän nämä itsekin, jos haluat välillä levätä." "Pitäisikö sinun juoda jotain välillä?" "Ettet sinä nyt vaan saa auringonpistosta, täällä on kuuma."

Silja pyöräytti silmiään vastatessaan vanhuksen kysymyksiin noin sadannen kerran: "Mä voin ihan hyvin, kiitos." Ei Raisalle voinut olla vihainen, hyväähän tämä vain tarkoitti.

"Ettei se vauva nyt vain vie kaikkia voimiasi..."

Siljan vakuutteluvat eivät vakuuttaneet Raisaa. "Tällanen kumartelu ei varmasti ole hyväksi", hän jatkoi epäillen. "Sinä näytät kalpealta."

No, ehkä Raisan puheissa oli perää, Silja myönsi itselleen. Häntä totta tosiaan oli alkanut heikottaa rikkaruohojen kitkeminen, ja vesilasillinen voisi tehdä terää. Silja nousi pystyyn ja oli juuri sanomassa Raisalle käväisevänsä sisälle, kun hän tunsi taas aamuisen pahan olon ryöpyn.

Mustahiuksinen ei ehtinyt jäädä selittelemään poistumistaan, hänen oli aivan pakko juosta vessaan. Jo toisen kerran saman päivän sisällä Silja teki tuttavuutta pytyn kanssa.

***

Puolen tunnin päästä kimppakyyti saapui hakemaan SIljaa töihin. Siljan oli pitänyt puhua Raisa ympäri, jotta tämä oli päästänyt naisen ulos talosta. Raisa oli huolestunut kovasti, kun Silja oli voinut pahoin jo toisen kerran saman päivän aikana.

Lopulta Raisan oli pitänyt päästä Silja töihin muistaessaan, ettei hänkään ollut jäänyt kotiin heit raskauden alkuvaiheessa. Eikä Silja ollut vielä toisella kuullakaan.

***

Rami palasi töistä ärtyneenä. Työpäivä ei ollut mennyt hyvin. Joku idioottimainen asiakas oli saanut päähänsä ilkkua Ramin työasua, vaikka itse oli pukeutunut laamamaskotiksi. Rami oli riidellyt kyseisen asiakkaan kanssa ja saanut pomoltaan luennon koskien kaupan julkilausetta 'Asiakas on aina oikeassa'.

Saatuaan kammottavan työasun pois päältään, Rami tunsi olonsa jo paremmaksi. Kävellessään alakertaan hänen päähänsä pälkähti, ettei ollut nähnyt Markusta sitten häiden. Isän kuoleman jälkeen hän oli soittanut veljelleen kerran, mutta nyt olisi hyvää aikaa tavata hieman iloisimmissa merkeissä.

Mies päättikin pirauttaa veljelleen heti paikalla. Markus oli juuri tullut töistä ja pääsi tulemaan.

Kymmenen minuutin päästä Markus oli saapunut Petäjien pihamaalle.

"Wazzup, bro!" RAmi huudahti ja riensi paiskaamaan kättä Markuksen kanssa. "Mä en taidakaan olla ainoo, jolla on hölmö työasu, vai mitä?"

"Äläs vinoile siinä, pikkubroidi", Markus mörisi hyväntahoisesti. "Kun mä pidän tätä pukua, niin kaikki kato näkee, että mä oon ammatissa. Ja lääketiedealalla."

"Toisin sanoen sä et vaan muistanu vaihtaa vaatteita ennen kun tulit tänne."

Veljekset vaihtelivat kuulumisia; Rami kertoi Siljan raskaudesta ja Markus kertoi hänen ja Ilonan menneen kihloihin. Kun juttua alkoi lentää molemmilta, Rami tajusi ehdottaa, että he menisivät sisään katsomaan matsia.

Markus kannatti Ramin ehdotusta ja miehet siirtyivät sisälle katsomaan koripalloamatsia. Heiltä jäi kyllä kuulumisten vaihtaminen vähemmälle, kun matsi alkoi käydä jännäksi.

***

Kuukausia oli kulunut ja kesän viimeiset kauniit päivät alkoivat olla lopuillaan. Rami, Silja ja Raisa, olivat päättäneet ottaa kaiken irti kesästä ja mennä vielä viimeisen kerran viettämään iltapäivää uima-altaalle.

Siljan maha oli kasvanut hirveästi. Raskaus ei ollut vielä pitkällä, eikä Silja ollut vielä tuntenut vauvan liikehdintääkään kunnolla, mutta hänestä oli jotenkin helpottavaa huomata, että vauva oli oikeasti tulossa, että raskaus oli totta, eikä vain toiveajattelua.

"Niin, onko huomenna siis se ultraääni?" Raisa kysyi pinnistäen muistiaan.

"Ei se ultra vielä ole", Silja hymähti. "Se on vaan terveystarkastus. Ne kattoo vaan, olenko mä perusterve ja onko mulla mitään perinnöllisiä sairauksia tai mitään."

"Jaa", Raisa totesi ja alkoi pian päivittelemään rintamaidon korviketta, jota oli myytävänä kaupassa. Vanha nainen ei vain ymmärtänyt moista.

***

Seuraavana iltana Raisa oli päättänyt laittaa ruoaksi hummeria, kun sitä oli saanut alennuksesta marketista. Höyryävän kuuma hummeri maistui suurinpiirteinen täydelliseltä, vaikka se olikin kaupan pakastehyllystä. Aiemmin päivällä Silja oli käynyt lääkärissä terveystarkastuksessa. Nyt illallinen sujui leppoisasti jutellen siitä tavallisimmasta puheenaiheesta; vauvasta. Vain Silja oli vaitonaisempi kuin yleensä.

Raisa söi tuttuun tapaansa nopeasti päästäkseen kylpyyn ja nukkumaan aikaisin.

Rami ja Silja jäivät pöytään kaksin. SIlja avasi suunsa monta kertaa kuin sanoakseen jotain, ja sulki sen sitten.

Lopulta Silja laski rauhattomasti haarukan pöydällä, avasi suunsa, veti henkeä ja - ei kyennyt sanomaan sanaakaan.

Rami oli tarkkaillut Siljan kummallista käytöstä jo hetken. Nainen näytti äkkiä siltä kuin voisi pillahtaa itkuun. Ramia alkoi ho huolestuttaa.

"Onko jokin hätänä? Sä näytätsiltä kuin olisit nähnyt aaveen. Onko sulla paha olo?"

"Ei... Ei se sitä ole", Silja sanoi äänellä, joka oli tuskin kuiskausta kuuluvampi. Nyt olisi varmaan pakko paljastaa. "Rami...", Silja nieleskeli itkuisena. "Mä en haluasi... Tää on kamalaa. Okei, nyt mä kerron." Silja veti syvään henkeä. "Mulla todettiin leukemia."

***

Hahaa, siinä teille cliffhangeria! Itse olen sinänsä tyytyväinen osaan, koska sitä oli niin vaikea tehdä, mutta sain siitä kuitenkin kirjoitettua ihan kohtuullisen, eli suoritus oli hyvä. Jos ymmärrätte logiikkaani .-D Kommenttia, kaikki! Myös uudet lukijat ja piilolukijat!